keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kuulumisia

Heissan vaan kaikille! Kirjotan ja laitan kuvia nyt viimisten "loma"viikkojen tapahtumista. Pojilla on siis meneillään kesäloma, joten on ollut aika rento alotus vuodelle. :) Ihan ekana haluun pahotella mun tekstejä täällä; pojat tekee joka päivä pari sivua tietynlaista 'kesäpäiväkirjaa' ja Emma aina toruu niitä tietyistä virheistä, mut nyt tajusin et mun teksteissä on kyllä ihan samoja virheitä! :D Loputtomia lauseita, epäloogisuuksia, listoja, kömpelöitä alotuksia virkkeille (sitten, ja, mut, jne.), yhdyssanavirheitä, pilkkuvirheitä ja samojen sanojen tai fraasien toistoa (sitten mentiin, yhtenä päivänä, ja mitä kaikkea, kuitenki, niinku, vähän,  jne.) Aaa!! Niitä virheitä on nii kauheesti et turhauttaa itteäki ja menee ikuisuus korjailla ja tarkistaa, eikä silti mee oikein.. Niinku kuuluks 'eikä'-sanan eteen pilkku? Tai loppuuks jne pisteeseen? Ja tuleeks sen eteen pilkku? Entä onks oikein kirjottaa 'edes takas' vai 'edestakas'? Entä tuleeks sulkuviivan jälkeen piste? Vai sitä ennen? Ja mikä on se sana bilsassa, kun kuvaa jotain tiettyä eläinyhteisöä? Populaatio? Lauma? Ja onks eläinyhteisö yhdyssana? On. Mut miks se kuulostaa väärältä? Voiks kirjottaa Takapu-yhteisö vai pitäiskö olka Takapu -yhteisö? Ja eihän linnut elä laumoissa vaan parvissa? Mut jos se parvi elää koko ajan jossain samassa paikassa niinku kalliolla ni onks se silti parvi? Ja voiks kolme välimerkkiä olla peräkkäin? Aivan hirveetä! Siis kamalaa! Mä en tiedä yhtään! Ei mulla oo hajuakaan! Tuntuu nii toivottoman huonolta, kun ei kykene omaa äidinkieltäänkään soljuvasti käyttämään.. Koska älkää siis erehtykökkää luulemaan, että mun englanti ois jotenki erinomaisen hyvää nyt! Siinäki tulee vähän väliä puhuessa sellasia hetkiä, ettei vaan tiiä mitä sanaa pitäis käyttää. Niinku ku haluaa sanoa 'siitepöly'. Tai et millon sanotaan 'make' ja millon 'do'? Ja miten lausutaan 'Napier'? Nyt myös opin justiinsa, että 'steak' lausutaan 'steik' eikä 'stiik' niinku oon sen tottunu sanomaa.. :D Ja niin paljon muuta! Niin että (tuleeko tuohon väliin pilkkua?) mä oon pian siinä tilassa, etten osaa ilmasta millään kielellä mitään! Onneks Nele lainas mulle saksankielisen (onks toi yhdyssana?) kirjan luettavaks, ni ehkä saan ees saksankielen taitoja vähän kehitettyä, kun muut kielet romahtaa vauhdilla mun ulottumattomiin! Kuitenkin (tuleeko tähän väliin pilkku?) seuraavassa siis vähän viime aikojen kuulumisia! :) 
 

Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä (onko tuo väliviivalla?) ajettiin Carolinen kanssa Muriwai beachille (vajaa tunnin matka Aucklandista), syötiin siellä lounasta ja otettiin kuvia mm. tuosta aivan jäätävästä Takapu (Australasian Gannet) -yhteisöstä. Nuo linnut siis asuu tuolla Muriwain kallioilla ja voitte vaan kuvitella millanen meteli ja haju siellä oli! Mut oli kyllä vaikuttavaa nähdä niin iso parvi lintuja kerralla. :) Muriwai Beach on myös iso surffiranta, vaikka ne surffaajat ei luonnollisesti hengaile samalla alueella noiden lintujen kanssa. Siellä on ollut suhteellisen paljon (mun mielestä ainakin, kun googlesta tutkin) haiden hyökkäyksiä, joten ei sitten raaskittu mennä uimaan. Mua oikeesti vähän hirvittää hait, vaikka tiiän et se on aika pieni todennäkösyys, että sellanen omalle kohdalle sattuis. Kuitenki se ajatus, että joku iso kala ui alhaalta päin (onks toi yhdyssana?) ja napsii suihinsa, ei oo hirveen kiehtova. Tosin siltä kannalta kyllä puolustan haita, että minusta on väärin, että täällä Seelannissa on vieläkin laillista saalistaa haita vaan niiden evien vuoksi! Tai ylipäätään muutenkaan saalistaa ja tappaa niitä. Jos ihmiset ei halua tulla syödyksi, ni ehkä ei sitten kannata mennä sellasille vesille, joilla sitä sattuu. Valtameri on kuitenki haille koti, eikä musta sitä voi ajatella niin, että mitäs tulevat ihmisten rannoille niin et ansaitsevat kuolla vaan. Haha anteeks, meni vähän Greenpeacen puolelle tää mun juttelu.. :D Joka tapauksessa siis tarkotin sitä, etten tiä uskallanko noilla isoilla rannoilla kauheesti uida. Tai Pihassa uin kerran ja se on ihan huippua, kun ne aallot on ihan tajuttoman isoja, nii että nousee ainakin seittemän metriä ylöspäin ja näkee koko maailman, kun on siellä aallonharjalla! Ja kävinhän mä siellä Bay of Islandsillakin delfiinien kanssa uimassa. Se oli kyllä ihanaa! 


Ihanan aurinkoisia kesäpäiviä ollaan täällä viime aikona vietetty ja aurinkorasvalle on tosissaan ollut käyttöä! Luin Hobitin taannoin ja nyt on siis menossa se saksankielinen kirja. Se on jotain pelkkää chic litiä kyllä, mut eiköhän oo ihan tarpeeks haastavaa mulle.. :D Sit ajattelin et lukisin Narnian tarinat ja sitten tekis mieli lukea Rikos ja rangaistus enkuks! Ja kaiken rinnalla luen netistä (mm. Poesian sivuilta) suomalaista runoutta, koska suomen kieli (onks isolla ja tuleeko yhteen?) on niin kaunista (jos sitä osais kirjottaa.) Scott on tehnyt viime aikoina paljon hummusta, enkä tiedä ootteko maistanu hummusta, mut jos ootte, ni voitte arvata, et sitä on vaikee syödä hallitusti! Niin hyvää! Oon kyllä koittanut rajottaa, koska tiiän ettei Scott ja Emma liikaa ilahdu, jos syön kaikki niiden hummukset.. :D Onneks tällä hetkellä on myös persikoiden ja nektariinien satokausi, joten niitä tulee kyllä syötyä ihan hillittömästi! 

(Oranssin vaunun jälkimmäisellä rivillä on Caleb ja Emma)

Täällä Wilsoneilla on käytössä sellanen Marble Jar eli marmorikuulapurkki, johon saa aina laittaa yhen kuulan lisää, jos joku tekee toisen mielestä jonkun hyvän teon. Tällä kertaa palkintona Marble Jarin täyttymisestä oli matka Seelannin (kaiketi?) ainoaan ja aika piskuiseen huvipuistoon Rainbow's Endiin! Oikeesti siellä kyllä oli vaikka mitä tekemistä, niinku vuoristorata, ja sitten sellanen samanlainen laite ku Särkkiksessä Tyrsky (tai mikä sen nimi olikaa?), sit sellanen pyörivä ja keinuva laite, jonka tarkotuksena oli varmaan olla koko huvipuiston hurjin laite, mut se oli kyl lähinnä hauska, nii ja tietty oli toi pudotustorni ja autorata ja mitä kaikkee. Menin tietty kaikkiin hurjimpiin, ku muut jäi rannalle, ja oli kyllä tosi hauskaa!! Noi vesipaatit oli hämmentäviä, koska niissä oli käytännössä vaan niinku ruohonleikkurin moottori liitetty tuohon kelluvaan osaan. Ei varmaan mikään ympäristölle paras vaihtoehto ja pakokaasun haju oli kans aikamoinen, mut ainaki törmäily oli hauskaa. Caleb halus myös käydä lasten alueella ja Blake sitten 'vastuullisena aikuisena' halus tulla Calebin kanssa kaikkiin laitteisiin. Tosi hyvä peitetarina ;) 


Viime viikon perjantaina mentiin poikien ja Blaken kahden kaverin (kaksosten) kanssa eläintarhaan tuohon aika lähelle. En ihan arvannu millasta olis lähteä neljän pojan kanssa yksin johonki, joten oli kyllä ihan hieman väsyny olo koko päivän seikkailun jälkeen! Isommat pojat lähti omille teilleen (lupaa kysymättä) heti alkuun joten kierreltiin Calebin kanssa kaksin kirahvit, seeprat, virtahevot, strutsit, leijonat (joita ei näkyny), gepardit, norsu ja muita! Calebilla oli mukana oma (tai Emma sano myöhemmin et se oli kyl Blaken) kamera, jolla hän aika innoissaan otti kaikista eläimistä kuvia. Niin käytiinhän myös kattomassa sellasessa "yötalossa" kiwi-lintuja. Kiwi-linnuthan on siis yöeläimiä, joten niitä ei paljon päivällä näy. Sinne taloon niille oli kuitenki tehty tekoyö ja taivaalla paisto ihan oikea tekokuukin. Linnut oli tietty lasin takana, mut oli aika uskomatonta ja odottamatonta, kun yks linnuista tuli siihen ihan lasin viereen, meidän nenien eteen nokkimaan maata edestakas. Se oikein painautu siihen lasiin niin, että nähtiin tosi hyvin ja oli kyllä hämmentävän iso lintu! Oon jotenki koko ajan kuvitellu, et ne kaikki on sellasia kämmenen kokosia, mutta tää yksilö oli semmosen tosi ison ja pörrösen kissan kokonen. Sillä oli pitkä, kaartuva nokka ja pörreet, ruskeet sulat. Ehkä hellyyttävin otus ikinä! Kiwi-linnuthan ei osaa lentää, joten ne elelee maassa kierrellen ja syötävää etsien. Ennen niillä ei oo ollu mitään tarvetta puolustautua vihollisilta, mut ihminen on tuonu tänne mukanaan kotikissoja ja opossumeita sun muita petoja. Sen vuoks Kiwi-linnut on nykyään tosi uhanalasia, mikä ei oo tietenkään  hyvä asia. Kuvia siellä ei voinu oikeen ottaa, koska oli nii pimee ja salama oli luonnollisesti kielletty. Mut kokemus oli kuitenki tärkein! :) Lisäks käytiin kattomassa semmosissa isoissa lintutarhoissa muitakin kotoperäsiä lintulajeja. Niille oli luotu aika luonnonmukanen (eli tilava ja sademetsämäinen) ympäristö, joten tuntu ku ois viidakossa kävelly ku keskeltä sitä tarhaa ei nähny ulos ja joka puolelta vaan kuulu kaikenlaista linnunlaulua. Sen jälkeen kipastiin infopisteellä kuuluttamassa Blakea ja kaksosia, koska Calebia vähän harmitti, että ne oli lähteny sillä tavalla. Pianhan ne tulikin paikalle ja mentiin porukalla kattomaan apinoita, tiikereitä, emuja ja mitä kaikkea muuta! Lopuksi pyörittiin eläintarhan kaupassa hetkinen, ennen kun lähdettiin portille ja autolle päin. Siinä matkalla portille Caleb kuitenkin yhtäkkiä kääntyi ja juoksi toiselle (takaisin sinne eläinalueelle vievälle) portille, puhui jotain sille vartijalle portilla ja lähti sitten kauheeseen juoksuun eläintarhan suuntaan. Tietenki juoksin heti perään, kysyin siltä vartijalta (paniikissa huutaen), että mihin se oikein lähetti Calebin ja ei noin voi tehdä ja sitten juoksin Calebin perään. Huusin ja huusin sen nimeä, mut Caleb ei pysähtyny vaan juoksi vaan ja vihdoin ihan eläintarhan toisessa päässä se vihdoin pysähty ja kysyin, että mitä ihmettä hän lähti niin juoksemaan. No oli tietty lakki jäänyt jonnekin sille alueelle, etsittiin hetki ja todettiin, ettei löydy, joten käveltiin takasin. Etsittiin vielä kaupasta, muttei löytynyt ja kun palattiin portille, huomattiin, ettei myöskään Blakea ja kaksosia näy missään. No ei siinä sitten mitään, kierreltiin ympäriinsä ja kyseltiin vartioilta onko näkyny kolmea 11-vuotiasta poikaa keskenään ja vartijat vakuutti, ettei varmana oo kulkenu portista ulos parkkialueelle. Pääteltiin siis, et pojat on varmaan juossu mun perässä eläintarhaan ja pyörittiin siinä, kun infopisteen työntekijä tuli kysymään, onks jotain hätänä. Sanottiin sitten, ettei tiietä, missä pojat on. Hän ehdotti, että vois kuuluttaa ja kun mentiin sinne kuuluttamoon, ni siellä oli tietty se sama kuuluttaja, joka oli pari tuntia aiemminki meiän takia kuuluttanu. Se sitten vähän virnuili meille, mutta kuulutti kuitenkin. Oliko ihan hieman noloa! :D No kuulutuksen jälkee ooteltiin tovin aikaa, kunnes päädyttiin siihen, ettei voi vaan olla mahollista, että pojat ois enää siellä alueella. Siispä käveltiin portista ulos, ekan autoparkin ohi, tien yli ja raitiovaunukiskojen yli toiselle parkkipaikalle ja meidän autolle ja siellähän ne pojat sitten kiltisti odotti rivissä. Pienet tuli torut kyllä siinä vaiheessa :D Olin niin paineissa ku eka oli hukassa yks ja sitten loput kolme! Huoh, no kuitenki loppu hyvin, kaikki hyvin eli no worries! :) 

Siinä oli isoimmat seikkailut tältä erää! Pian voisin kirjottaa myös viime viikonlopun Taurangan reissusta, joten palaillaan sen merkeissä sitten lähiaikoina, cheers! 


















maanantai 6. tammikuuta 2014

The New Year 2014 and other true stories

Tulin takaisin Seelantiin just parahiksi uuden vuoden kynnyksellä, mikä olikin kiva, koska täällä vuosi vaihtuu toisena maailmassa (ekana tulee Kiribatin saarivaltio ihan tossa aika lähellä, mut seki on pian uppoomassa mereen (oikeesti kyl vakava asia) jäätiköiden sulamisen ja merenpinnan nousun myötä), joten sain elää kokonaiset 11 tuntia eri vuotta ku Suomessa! ;) Uudeks vuodeks monet kaverit lähti kuka mihinkin viikonloppu- tai muulle retkelle, joten Auckland oli siltä kantilta oikeestaan aika hiljanen. Mut onneks oli Sarah, jonka kaa päätettiin mennä Mission Bayhin hienoon ravintolaan syömään ja sitten kävellä Tamaki Driveä lähemmäs keskustaa, nii että nähtäis Sky towerin ilotulitukset! Monilla muillaki oli tullu sama idea mieleen, joten ei ollu Mission Bay mikään ihan hiljasin! ;) Ruoka oli tosi hyvää ja jälkiruuaks oli tuulihattuja, oih!! Voiski tehä niitä joskus ihan ite ihan vaan siks ku ne on niin ihania! 

Niin, ja ilotulitukset! Voi kuinka hienot ne olikaan! Varsinki ku sieltä "vastarannalta" katteli ni oli kyllä kauniita! Keksin käyttää BULBia kamerassa ja heilauttaa kuvat ihan tahallaan, kun ne tärähteli joka tapauksessa (vaiks käytti kivetystä jalustana) ja oli hauskaa ku tuli niin (ainaki mun mielestä ;D) makeita kuvia! Ihanaa, voisin vaikka koko elämäni tehä vaa noita heilautuskuvia, nii upeita!! :DD

Yks päivä kävin pitkällä valokuvauskävelyllä, joka pääty siihen, et oli jo tulossa pimee ja bussi skippas tulemisensa, joten mun piti lähtee kävellen kotiin (varmaanki joku vajaa 5 kilometriä, luulisin) mut onneks pienen ajan kävelemisen jälkeen (ku olin jo tilaamassa taksia, ku pelkäsin kaikkia pimeyden otuksia) Emma ilmotti et heiän ystävä Patrik (vai Patric? :D) voi tulla noutamaan mut. Menin siis bussipysäkille oottamaan ja sieltähän se tuli, ni ei tarttenu yksikseen pimeessä jolkotella! :) Olin kyl oikeesti nii sydänkohtauksen äärirajoilla ku pelotti nii kauheesti! Huoh, oon mäki kyllä aika nössö.. :D 


Muutenki täällä on ollu aika rantakelit kyllä joka päivä, että hyvähyvä vaan! :) Mulla piti (tai tavallaan alkoki) tällä viikolla työt, mut maanantaina päivällä pojat lähtiki Coromandeliin sukulaisten rantamökille, joten mä oon täällä vaan siivoillu sitä sun tätä ja ollu aika relax. :D