perjantai 15. marraskuuta 2013

Bay of Islands - osa 2

Mua suorastaan hävettää tää mun hidas kirjotustahtini ja tän blogin laiminlyönti, mut nyt vihdoin kirjotan loput tuosta Bay of Islandsin matkasta ja sitten lupaan lisätä tätä julkasutahtia muutenkin!


Perjantaina (siis sillon ikuisuus sitten) lähdettiin aamupalan (yllä näkyvän puuron (tosi tarpeellinen kuva, btw!!)) jälkeen polkupyöräretkelle läheisille Haruru Falsseille. Hostellilta sai pyöriä käyttöön ilman mitään lisämaksua, joten kyllähän meidän sit piti hyödyntää tilaisuus! Matka ei ollu pitkä - ehkä kaks tai kolme kilsaa - ja suuniteltiin et palataan lounasaikaan takas. Paihian ympärillä (niinku muuallakin täällä Seelannissa) on kuitenkin tosi kukkulaista ja mäkistä ja saatiinki sit vähän väliä taluttaa pyöriä sellasta hurjaa ylämäkeä ja toisinaan taas kiitää nii kauhiaa vauhtia alamäkeen, että päätä huimas. Tuumattiin et vissiin on täällä tiet niin, et jos ei oo mäkeä ni sit on mutkaa, mut pääasiassa kumpaaki samaan aikaan! :D Putouksille päästyämme oltiinkin ihan läkähyksissä jo ja huilattiin siellä hyvän aikaa kuvia otellen ja putousten ympäristöä tutkaillen. 


Putouksilta päästiin kun päästiinki lounasaikaan takas ja syötiin hostellilla edellisen illan tähteitä sekä vähän luovasti muutaki mitä ny sattu löytymään. Sitten käveltiin hostellilta rannalle ja löydettiin sellainen idyllinen, pieni rantakoju, josta saattoi vuokrata kajakkeja vapaaseen käyttöön. Se kojun omistaja oli aivan hurjan hauska ja sitten se koitti sopertaa Nelelle kaikenlaista saksaksi (kun oli kerta sitä joskus opiskellu.) Mua lähinnä kovasti hämmensi ku se vaikka sanos, että "you can take the Fahrrad and zu (en muista minne) gehen.." ja mulla meni ihan sekasin et puhuuks tää ny englantii vai saksaa vai norjaa vai bulgariaa vai mitä ihmettä! :D Hän opasti meidät kajakkeinemme siihen veden äärelle ja kerto mihin kannattaa mennä ja mihin ei kannata ja sit vihdoin päästiin matkaan. Melottiin lähisaarille ja otettii tietty kuvia tosistamme melomassa (sillai, että toinen istu saarella kuvaamassa ja toinen melos edestakasin) ja ja sitten melottiin muuten vaan siinä ympäri lahtea ja käytiin mm. tsekkaamassa yks epämääräsen näkönen laiva (joka osottautus ravintolaks) sun muuta hauskaa. Paihia on tosiaan sellasen merenlahden pohjukassa ja koko se lahti on saarten täyttämä, joten mitään hurjia aaltoja siellä ei ollu vaan ihan sellasta sopivan kevyttä lainetta. Oli siis aika lepposaa melontaa ja mukavaa myös! :)
Kajakilla meno on kyllä parasta ikinä! Mission Bayhinki tulee kuulemma sillon tällön sellanen liikkuva koju, mist voi kajakin vuokrata ja ootan kyl nii et satun paikal joskus sillon ku seki on! Sit melon ihan hela dagen ja meen vaiks Waihikille asti sen kajakkini kans ja otan eväät mukaan, nii et voi pitää piknikin! 


Kajakkikojun omistaja anto meille huikean vinkin, että kannattaa illalla ottaa lautta Russelliin - Uuden-Seelanniin ensimmäiseen pää"kaupunkiin" - jonka rannalta voi kauniisti nähdä auringon laskeutuvan (lähes) Paihian taakse. Siellä voi sitten valita hyvän ravintolan ja ihailla tuota ihanaista merimaisemaa samalla, kun nauttii aivan hohdokkaan hyvästä ruuasta. Päätettiin siis tehdä näin eli laitettiin kivoimmat vaatteemme ylle ja matkattiin lautalla Russeliin. Heti satamaan saavuttuamme olin ihan lumoutunut siitä suloisesta kalastajakylästä, johon oltiin saavuttu! Ensinnäkään tuo vanha kylä ei ollut suuri, eikä siellä näkynyt auton autoa (vaikka kyllä niitä siellä kuulemma on) ja toisekseen (tai siis ehkä juuri siksi) siellä oli ihanan idyllistä; lapsia leikkimässä rannalla, katusoittajaryhmä soittamassa kaunista musiikkia koko kylälle, kalastajia selvittelemässä verkkoja veneissään. Ja ne talot, voi kuinka kauniita ne olikaan! Kaikki talot olivat valkoisia ja puukoristein somistettuja, tyyliltään juuri sellaisia, mitä voisi kuvitellakin 1800-luvun siirtolaisten tehneen. Suuret jalopuut reunustivat rantakatua ja ravintolat olivat tuoneet pöytiään näiden puiden alle, aivan pienen hiekkarannan viereen. Istuuduttiin varovaisesti yhteen näistä pöydistä ja pian tarjoilija tulikin tuomaan menut. Päätettiin syödä pääruuan lisäksi myös jälkiruoka (aikamoista luksusta!!) koska tunnelma oli niin ihana, ettei sieltä kylästä olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Otettiin kuvia ja katseltiin auringonlaskua siinä syömisen ohessa ja huokailtiin vain aivan hurmiossa sen paikan kauneudesta! Kierreltiin vielä syömisen jälkeen kylää ympäri, niin että oli pimeä jo, eikä kuvien  ottaminen enää onnistunut, mutta sinänsä sekin oli kiva, että ehti keskittyä siihen miljööseen ihan oikeilla silmillä eikä kameran linssin läpi. Otettiin myöhäinen iltalautta takasin Paihiaan ja hostellilla ehdittiin vielä vaihtaa päivän kuulumiset muiden asukkaiden kanssa ennen kun suunnattiin nukkumaan. 

Vähän vino horisontti, ja pahoittelut siitä, mutta pointtina kuvassa se, että miltä Russell näytti, kun sinne saavuttiin! :) Tyhmänä amatöörikuvaajana en ottanu montaa kuvaa nii et ois ees yhessä ollu horisontti suorassa.. :D 


Lauantaina oli määrä lähteä jo aamupäivästä ajamaan takasin kohti Aucklandia, joten käytiin hostellilla tehtyjen jäähyväisten jälkeen vielä "hyvästelemässä" Paihia eli kuvailtiin ja hengailtiin rannalla. Mulla jäi kyllä vahvasti sellanen olo, että Bay of Islandsille haluun vielä uudestaan kun oli vaan niin mystisen kaunista ja hauskaa! Hostellilla myös kirjotettiin vieraskirjaan, johon aika moni muuki oli kyseistä hostellia runsain sanoin kiitelly ja kehunu. Vähän saatto tuo mun kirjotus lipsahtaa ylidramaattisuuden puolelle mut mitäpä tuosta haittaa ois! ;) 

Ajettiin Paihiasta pari tuntia Whangareihin, jossa pysähdyttiin kattomaan putouksia ja syömään jotain. Whangarei Fallsit oli ihan huippu-upeet ja pudotus paljon isompi ku osas odottaa! Siinä kyl riitti ihmettelemistä :) Syömään mentäessä sit tietty Nele halua mäkkiin (huoh tätä nykynuorisoo) ja sanoin et kai mäki sielt jotain löydän. Päädyin sitten ottamaan kanawrapin ilman kanaa (wtf) ja se oli käytännös pelkkää sitä tortillalettuu, jäävuorisalaattii ja sweet chilli -kastiketta.. :D Kyllä en taida vissii enää mäkistä mitää ostaa ku on kelpuutettava valikoima vähän pieni! I alla fall, oli kuitenki huippuhauska reissu ja tosissani suosittelen kaikil ku sattuu vaa Seelannis joku päivä käymään! ;) 
















 











lauantai 2. marraskuuta 2013

Kesäistä kevättä!

Heipparallaa sinne Suomeen (ja muihinkin maihin) taas vaihteeks! Mulla on nyt vähän säästökuuri päällä, että riittää keväällä rahat kaikkiin kivoihin ja vähemmän kivoihin juttuihin. Siksipä on elämä tällä hetkellä lähinnä sellaista, että kävelen rannalle, kirjastoon, puistoon tai mihin millonkin, oon siellä ja tapaan kavereita. Mulla on kaikenlaista sellasta sattunut, mistä en oo vielä ehtinyt kirjottaa, mutta koitan tässä päivityksessä laittaa arkistosta vähän kuvia, joita en oo vielä julkassu ja kertoo juttuja, joita en oo muistanu! Toi Bay of Islandsin "juttusarjakin" on vielä kesken, joten sitäkin pitää varmaan ihan pikimiten kirjottaa lisää! Nyt kuitenki niitä kuvia sun muita :) 


Vietettiin lämmintä sunnuntai-päivää Mission Bayssa Selinan, Janien ja Sophian kanssa :) 


Pojilla oli taas parin viikon lomat ihan justiinsa, mut sinänsä oli jännät lomaviikot, et pojat ei ollukkaa kovin kauheesti kotona, joten mulle jäi aika paljon vähempään ku kolmeen päivään viikossa se poikien kanssa oleminen! Parina päivänä ehdittiin kuitenkin täällä Aucklandissakin seikkailla. Käytiin yhtenä päivänä sellasessa kivassa sisäleikkipuistossa, jossa pojat viihtys koko päivän. Toisina päivinä lähinnä "hengailtiin" rannoilla ja puistoissa. Musta on niin hauska kattoa ku noi löytää aina jotain jännää rannoiltaki ja niistä tulee niin luonnonlapsia heti ku sinne pääsee! 


Mulla alko Ranskan tunnit tuossa joku aika sitten ja oon sillon tällön käynyt kävelyllä läheisessä Albert Parkissa ennen tuntien alkua. On vähän hämmentävää, kun tuolla puistossa tulee niin eurooppalainen olo, mut sitten välillä vastaan tupsahtaa palmupuu ja sillon tuleeki hölmistynyt tunne. Ranskan tunnit on ollu aivan ihania ja mielenkiintosia! En muistanukaan miten hauskaa mut vaikeeta on oppia uutta kieltä! Nyt on perusverbit jo hallussa, samoin ku yksinkertanen asiointi ja ittensä esittely! ;) Kurssin opettaja, Jennifer, on sellanen nuori pariisilainen nainen, joka on tosi mukava ja hauska sekä myös hyvä opettaja! Kurssikavereina on kanadalainen Emily, australialainen Tom ja uus-seelantilaiset Rebecca ja Nick. Eli ei sen enempää porukkaa, joten aika teho-opetusta! ;) 


Tapasin sellasen suomalaisen Sarahin, itse asiassa niin, että hän laittoi mun blogiin viestiä, et ois kiva tavata, kun hän ei paljon ketään täältä vielä tunne. No, niinhän me sitten tavattiin ja käytiin kahvilla. Siitä asti on hyvin juttu luistanu ja ollaan käyty siellä sun täällä, mm. yllä olevista kuvista näkyvällä Mt. Edenillä. Tän tekstin alla olevat kuvat on sit taas One Tree Hilliltä, jolla käytiin samaisena päivänä kuin Mt. Edenilläkin! :) 


One Tree Hillillä on sellanen historia, että se oli alunperin (ennen eurooppalaisten tuloa) maoreille tosi tärkee, pyhä paikka. Se on sijainniltaan aikalailla Aucklandin keskellä ja sieltä on hyvä näkyvyys molempiin satamiin (itä- ja länsipuolelle). Iät ja ajat tuon kukkulan huipulla oli kasvanu yksinäinen puu, mut eurooppalaisten tultua joku hölmö metsämies meni kaatamaan sen. No, sitten istutettiin uus puu (tai itse asiassa aluks kaks), joka ei ollu seelantilainen lajike ollenkaan. 90-luvulla kuitenkin muutamat maorit, joita harmitti sorretuks tuleminen, päättivät mennä kaatamaan senkin puun, koska sitä pidettiin kapitalismin merkkinä. Nyt siellä on jäljellä enää tuo obeliski, joka oli toki jo aiemmin pystytetty. Sinne on vissiin suuniteltu uuden puun laittamista, mut siellä huipulla on niin tuulista, että se on tosissaan aika vaikeeta saada joku puuntaimi siellä selviytymään. 
Käveltiin Sarahin kanssa koko puiston läpi ja ihailtiin siellä eleleviä lampaita. Jotkut niistä oli aitojen takana ihmisiltä suojassa, mut sit osa vaelteli ihan vapaana ja ilosena siellä ihmisten seassa ja kulki tienlaitaakin. Autoilijoilla oli siis siinä vähän varomista, ettei aja minkään söpön karitsan yli! 


Käytiin Sarahin kanssa myös Rangitotolla (eli sillä tulivuorisaarella, joka näkyy mm. Mission Bayn rannalta). Oli aika pirullista ylämäkeä taas ja mulla tuli akillesjänne siellä kipeeks. Onneks se on jo ainaki toistaseks hyvin toipunu eikä satu enää. :) Patikoinnin jälkeen mentiin Ferry Buildingin ihanaan gelato-paikkaan nauttimaan kaupungin parhaasta gelatosta! Istuttiin siellä syömisen jälkeenki vielä pitkään ja juteltiin kaikenlaisesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. 

Huh, laitan varmaan lähipäivinä vielä toisen päivityksen näistä menneistä tapahtumista, ku muuten tulee nii pitkä postaus ettei kukaan jaksa sitä lukea! Elikä kirjottelen pian taas lisää! Hejdå ja vi ses siihen asti! :)