maanantai 20. lokakuuta 2014

My Bucket List

Tein maailman amerikkalaisimman asian: Bucket Listin! En ole kovin ylpeä, mutta here you go anyways. 

My bucket list:

- Kirjoita kirja. Tai kaksi. Tai viisikymmentä.
- Reilaa Euroopan ympäri. Ainakin viidesti.
- Matkusta Venäjän halki Siperian pikajunassa
- Opi puhumaan ranskaa, italiaa tai espanjaa sujuva(hko)sti
-Matkusta Tiibetissä, Bhutanissa ja Nepalissa
-Tee vapaaehtoistyötä Afrikassa, Etelä-Amerikassa tai Nepalissa
- Rakennuta/osta ekotalo/asunto
- Käy Amazonin tai Borneon sademetsissä
- Kiipeä ylös korkeista korkeimmalle vuorelle
- Asu Saksassa ja Ruotsissa
- Learn taking photos that take people's breath away
- Matkusta junalla ilman määränpäätä
- Purjehdi maailman ympäri (tai edes puoliksi)
- Matkusta rahtialuksessa valtameren poikki
- Käy Huippuvuorilla tai Grönlannissa
- Käy Victoria Fallseilla ja kiipeä Kilimanjarolle
- Näe Andien vuoristojärvet
- Asu viikon ajan autiolla saarella
- Käy kaikissa Euroopan maissa
- Learn to speak a dying language
- Tanssi Rio de Janeiron kaduilla
- Pyöräile Suomen / Euroopan ympäri
-Matkusta Vietnamiin junalla
- Pyöräile Intian valtamerelle
-Näe Iso Valliriutta
-Tee jotakin Itämeren hyväksi
- Käy kaikissa maailman maanosissa
-Asu Lapissa
- Asu pienessä mökissä Ahvenanmaan saariston kalliosaarilla
- Näe valtava Buddha -patsas
- Käy Madagascarilla
- Kävele Kiinan muurilla
- Backpack through Costa Rica
- See a green flash at sunset
- Matkusta sukellusveneessä
- Näe Japanin Mount Fuji
- Hanki öljyntorjuntakoulutus ja toimi WWF:n öljyntorjuntajoukoissa
-Näe jääkarhu luonnossa
- Osta metsää ja suojele se
- Ui suihkulähteessä Roomassa
- Näe Egyptin pyramidit
- Matkusta Cape Horniin
- Find someone special and don't let him go.



maanantai 29. syyskuuta 2014

Better (extremely) late than never


Meditoin tänään pitkästä aikaa ja sen jälkeinen olotila sai miettimään Queenstownia. Muistin, etten ollut kirjoittanut siitä mitään tänne. Sitten muistin, etten oikeastaan ollut kirjoittanut muistakaan parin viimeisen viikon asioista mitään. Tuli sellainen olo, että olin jättänyt jotain kesken. Ne pari viimeistä viikkoa Uudessa-Seelannissa olivat kuitenkin aivan taivaallisen ihania, joten mielestäni ne ansaitsevat päivityksensä. Kirjoitan niistä nyt itseni vuoksi, vaikka arvaan, ettei ketään muuta enää kiinnostaisikaan lukea. :)

Pääsiäisenä matkustimme Nelen kanssa bussissa (ja uskomattomassa ruuhkassa) Taupoon, Taupo-järven rannalle. Se oli outo bussimatka ja oikeastaan omituinen oli koko Taupon reissu. Sää oli useimpina päivinä vähän epävakainen, mutta tällaisille karaistuneille ulkoilmaihmisille vallan siedettävä. Kulutimme aikamme lähinnä rennosti ympäristöä tutkaillen sekä hostellin backpackereiden kanssa hengaillen. 




Sen ajan budjettistressiä.







Hostellissa (Taupo Urban Retreat) tapasimme aivan hirveästi ihania ihmisiä ympäri maailmaa ja meillä oli kauhean hauskaa. Yhtenä iltana lähdimme pienellä porukalla kuumalle lähteelle (hot springs), kelluimme lämpimässä purossa ja katselimme höyryn läpi täydellisen kirkasta tähtitaivasta. Olen varmaan ennenkin sanonut, että Seelannissa tähtitaivas on aivan erilainen kuin Suomessa. Tähtiä on paljon enemmän ja myös linnunrata näkyy usein. Se oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Tuon reissun jälkeen olo oli jotenkin huumaantunut ja epätodellinen, ihan kuin olisi käynyt jossakin satumaailmassa. 

Ostettiin Nelen kanssa kolmen dollarin suklaakakku ja ilahdutettiin muita tarjoamalla sitä kaikille. ;)



 Eräänä aamuna lähdimme molemmat omille teillemme kun Nele ajoi Wai-o-Tapuun katsomaan rikkilähteitä (jotka itse olin nähnyt jo) ja minä osallistuin purjehdusmatkalle. Veneen lähtöä odotellessani istuin mitä suloisimmassa satamakahvilassa, jossa oli aivan äärettömän kodikas ja lämmin tunnelma, sekä maailman ylivoimaisesti parasta kaakaota. Oikeasti.Suosittelen.
Sää oli inhottavan sateinen purjehduksen alkaessa, joten purjehdimme aluksi katoksen kanssa. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun aurinko ja sininen taivas pilkistivät pilviverhon takaa, joten saimme katoksen pois. Olen todella pitkään halunnut päästä purjehtimaan, koska minusta se vain kuulostaa kauhean ihanalta, joten olin tosi onnellinen, kun vihdoin pääsin. Ja oli se kyllä ihanaa!





Kapteeni näytti ihan kapteenilta.

Taivas aukenee.







Kallionseinämässä oli maorikaiverruksia.


Sain ilmaisen välipalan!




Takaisin hostellille päästyäni sängyllä odotti yllätys; henkilökunta oli tuonut jokaisen tyynylle pienen pääsiäismunan.


Meidät pitäisi Nelen kanssa osallistua johonkin hostellikokkikilpailuun!

Poker face! ;)



 

Viimeisenä iltana ennen Queenstownin lähtöä Aucklandin kodissa Emma järjesti aivan ihastuttavan piknikin (koska rakastan piknikkejä) ja söimme porukalla olohuoneen lattialla. Se oli kyllä aika coolia. Sain jäähyväislahjaksi perheeltä pienen sinisen kiiviilintu-kaulakorun. Itse annoin perheelle valokuvakehykset, joissa oli kuva perheestä yhteiseltä Raglanin matkaltamme.





Queenstown oli taianomainen. Alusta loppuun. Jopa sinne lentäminen oli upeaa. Ensin lensimme pitkän aikaa meren yllä niin, että ikkunasta saattoi ihailla Uuden-Seelannin rannikkoa ja lopulta Queenstownin kohdalle päästyämme kone kaarsi vuoristojen ylle, liiteli aivan huimaavan lähellä vuortenseinämiä ja lopulta vielä peilityynen vuoristojärven pintaa lähes hipoen, kunnes lopulta saavutti kiitoradan ja saatoimme huokaista helpotuksesta (ja ihmetyksestä). Queenstowniin tosiaan matkustin aivan yksin, mistä olin kyllä iloinen, sillä saatoin tehdä juuri sitä mitä huvittaa.



Tein itselleni qourmet-ruokaa neljä kertaa päivässä joka päivä. ;)


Ensimmäisenä päivänä päätin valloittaa "kuuluisan" Queenstown Hillin, jolta löytyy tekemistä niin vähempään tyytyville turisteille kuin ihan kunnon vaeltajillekin. Taisin lukeutua siihen puoleenväliin, joten vaeltelin ympäriinsä ja välillä unohduin valokuvaamaan ja istuskelemaan johonkin. Ehdin siinä lukea vähän kirjaa, kirjoittaa (13-sivuisen) kirjeen ja meditoidakin (!). Maisemat olivat aivan henkeäsalpaavia ja viihdyin kukkulalla koko päivän.






Lisää ihanaa ruokaa ;) 
Illalla hengailin muiden matkailijoiden kanssa hostellilla. Kävin saunassa (kylmässä sellaisessa) ja tutustuin muutamaan ruotsalaiseen, hollantilaiseen sekä brittiin. Oleskelutilassa tapasin nuoren saksalaisen pariskunnan, joka kertoi matkoistaan Malesiassa, Indoneniassa ja ties missä. Heidän kanssaan olinkin tekemisissä koko matkani ajan ja kävimme yhtenä iltana yhdessä ulkona syömässäkin.

Sunnuntai-aamuna heräsin laittoman aikaisin ehtiäkseni Milford Soundin bussiin. Alkumatka oli hieman uninen, mutta auringon noustessa tulivat esiin myös upeat maisemat. Bussi pysähtyi muutaman kerran ja sain otettua aika kivoja kuvia. Matka kesti monta tuntia, mutta tylsää ei ikkunanäkymien ansiosta tullut kyllä kertaakaan.









Yllä olevassa kuvassa näkyvään laaksoon pääsimme vuoren läpi kulkevaa tunnelia pitkin. Se oli aika hurjaa.
Tuosta laaksosta ei tarvinnut ajaa enää kauaa Milford Soundille, joka oli kyllä ihan huipennus kaikille kauniille paikoille, joita olin vuoden aikana Uudessa-Seelannissa nähnyt. Milford Soundilla järjestetään veneretkiä (sellaiseen kannattaa todellakin uhrata se parikymppiä), joiden avulla pääsee näkemään koko tuon pitkän vuonon aina avomerelle asti.






Ilta kului jälleen hostellilla takkatulen ääressä seurustellen ja kirjaa lukien. Koitin pysyä hereillä niin pitkään kuin mahdollista, sillä tiesin, että muutaman päivän päästä olisi edessä vuorokauden pituinen lento ja sen myötä aika massiivinen jetlag. Noin mukavassa hostellissa ja kivassa seurassa kelpasi kyllä valvoa!





Sitten tuli päivä, jona kävelin järvenrantapolkua pitkin naapurikylään. Okei, se ei ollut mitenkään hurjan pitkä matka, mutta kuitenkin. Franktonissa valokuvasin, kirjoitin ja luin kirjaa (miten aina päädynkin lukemaan kirjaa kaikissa kauniissa paikoissa?) 


Ihana syksy!







Takaisin Queenstownissa: kävin ostamassa kaakaota Starbucksista, jotta sain hetkeksi netin käyttöön. ;)
Viimeisen kokonaisen päiväni käytin matkustamalla bussilla Arrowtowniin, vanhaan kultakaivoskylään. Bussimatkan kulutin juttelemalla hauskan hollantilaisen backpackerin kanssa, jota en kyllä perille päästyämme sen koommin nähnyt.





Herkkuruokaa, jälleen kerran!


Arrowtownissa minuun iski lapsenmielisyys ja rakensin joen/puron rannassa vaahteranlehdestä, oksasta ja heinistä upean kalanpyydystysvälineen (ei toiminut).






Kiinalaisten siirtolaistyöläisten asumukset olivat aika surullisen pieniä.







Keskiviikkona lensin takaisin Aucklandiin ja illalla tapasin ihanan Nelen vielä kerran. Missiona oli saada minut pysymään koko tuleva yö hereillä, mutta koska Nelellä oli seuraavana aamuna töitä, kävimme iltasella (11pm) KiwiYo-jugurttijäätelöllä ja sitten ostimme minulle Starbucksista valkosuklaakahvin. Juurikin valkosuklaakahvin siksi, etten juo yhtään kahvia. Siis en voi sietää sitä. Mutta hei, se olikin melkein hyvää! Käveltiin Mission Bayn rannassa ja ihmeteltiin ajan kulumista. Se oli niin kummallista. Vuoden aikana olin tavannut niin kauheasti uusia ihmisiä, saanut ystäviä ja kokemuksia, nähnyt upeita paikkoja, oppinut itsestäni.
Kaikki tuntui yhtäkkiä niin epätodelliselta. Pelotti, että häviääkö se maailma kokonaan, kun palaan Suomeen. Nyt tiedän ettei se häviä, eivätkä ne ihmisetkään. Olen ollut yhteyksissä tosi monen ystävän kanssa ja olen ihan varma, että vielä joku päivä me tavataan uudestaan!



Valkosuklaakahvi :D



Pysyin koko yön hereillä aamuun asti. Söin lounaan aamuyöllä ja päivällisen aamupalan sijasta. Pakkailin ja luin kirjoja. Kirjoitin. Haaveilin. Venyttelin. Joogasin. Ja jossain vaiheessa yöllä, kun olin menossa vessaan, avasin huoneeni oven ja löysin Calebin nukkumasta oven takaa. Peittoineen kaikkineen. Siinä kohtaa kyllä kouraisi sydäntä.